UUTINEN – Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus eli sote on suuri mahdollisuus myös sosiaalipalveluiden ja sosiaalityön kehittymiselle, mikäli sosiaalialan omaleimaisuus otetaan uudistuksen valmistelussa riittävästi huomioon. Kokemukset liitoskunnista osoittavat, että ”leveämmät hartiat” johtavat valitettavasti vain palveluiden etääntymiseen kansalaisten elinpiiristä. Syrjäytyneet syrjäytyvät myös palveluista.
Erityisasiantuntija, dosentti Jorma Niemelän toimittamassa julkaisussa Sote sosiaalisen kestävyyden vahvistajana (Diak 2016) tarkastellaan alue- ja yhteisölähtöisen työn mahdollisuuksia tulevassa sote-järjestelmässä.
Niemelä tarkastelee omassa artikkelissaan sitä, miten soten ”leveämmät hartiat” voisivat paremmin kannatella marginaaleissa eläviä kansalaisia. Perustoimeentulotuen myöntäminen siirtyy ensi vuoden alusta kunnilta Kelalle. Toimisto- ja toimeentulotukityöhön liiaksi keskittynyttä sosiaalityötä on nyt mahdollista uudistaa.
Diakonia-ammattikorkeakoulun tutkija, VTT Anne Määttä hahmottelee, miten sekava palvelujen viidakko muutetaan yhteensovittavan johtajuuden avulla varsinkin moniasiakasta palvelevaksi, eheämmäksi palveluksi. Yliopettaja, FT Marjo Kolkka tarkastelee asiakkuutta haavoittuvissa ja hauraissa ryhmissä. Hän pohtii myös verkon kautta tapahtuvan, digitalisoidun palvelun paikkaa ja mahdollisuuksia sosiaalialan palveluissa.
Dosentti Sakari Kainulainen, FT Reija Paananen ja VTM Anne Surakka kyseenalaistavat sen, jos soteen kerätään tietoa vain palveluista ja niiden käytöstä. Tutkijoiden mukaan yksi keskeisimmistä koetun hyvinvoinnin lähteistä on ihmisen kiinnittyminen ympäröivään yhteisöön ja muihin ihmisiin.
Pitkän työuran myös kansalaisjärjestöissä tehnyt Jorma Niemelä ja Oulun Diakonissalaitoksen Säätiön konserninjohtaja, varatuomari Tapani Turpeinen kantavat huolta järjestöjen asemasta uudistuksessa. Uudistuksen valmistelussa tavan takaa korostetaan pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuuksien parantamista, mutta järjestöjen mahdollisuuksia pidetään liiaksi itsestäänselvyytenä.
-
Tapani Turpeinen - Niemelä ja Turpeinen hahmottelevat, miten järjestöjen tulisi nyt strategisesti ja toiminnallisesti valmistautua seuraavan kahden ja puolen vuoden aikana soten toteutumiseen. Kirjoittajat ehdottavat, että sote-valmistelussa simuloidaan mahdollisimman aidosti yleishyödyllisten yhteisöjen edellytykset tulla markkinoille.
YTM Hanna Moilasen mukaan yhteiskunnallisia yrityksiä koskevan kansallisen strategian, liiketoimintamallin sekä mahdollisen lainsäädännön kehittäminen voisi tukea erilaisten vaihtoehtojen säilymistä tulevilla sote-palvelumarkkinoilla. Yhteiskunnallisessa yrittäjyydessä voidaan yhdistää yksityisen sektorin tehokkuus, julkisen sektorin turvaama jatkuvuus ja kansalaisyhteiskunnan voimavarat. Sotessa tarvitaan toimijoita, joilla on kiinteä yhteys kansalaisyhteiskunnan solidaarisuusrakenteisiin.
– Julkaisun tekeminen on ollut enemmän kuin haastavaa, koska uudistus etenee viikko viikolta, sanoo kirjan toimittaja Jorma Niemelä. – Sote-lakipaketin ja hankintalain esitykset vaikuttivat julkaisemisen jälkeen joihinkin arvioihin, mutta julkaisun perusviesti on edelleen ajankohtainen.
– Olisimme enemmän kuin mielissämme, jos sote-valmistelun edetessä kaikki huolenaiheemme osoittautuisivat turhiksi. Diakin tutkijaryhmän mielestä on kuitenkin tärkeää nostaa esille niitä näkökulmia, jotka ovat olleet toistaiseksi liian vähän esillä uudistuksen valmistelussa.
Jorma Niemelän toimittama teos on julkaistu Diakonia-ammattikorkeakoulun Diak Puheenvuoro -sarjassa vapaasti luettavana verkkojulkaisuna. Lataa se täältä.
doktriini.wordpress.com 