Järjestöillä tulee olemaan paljon mahdollisuuksia asumispalveluiden ja sosiaalisen kuntoutuksen kentillä, kun uuden soten asiakassetelijärjestelmä otetaan käyttöön. Muutos tulee olemaan haasteellinen, ja on opittava aivan uudenlainen riskienhallinta. Tässä blogissa hahmotetaan alustava nykyjärjestelmän ja tulevan järjestelmän vertailu.
Julkinen valta tekee nyt totaalisen täyskäännöksen. Kun aikaisempi hankintalain mukainen kilpailumenettely on toiminut giljotiinin lailla: Päät ovat pudonneet kaikilta paitsi muutamalla pisteellä tai sentillä voittaneella palveluiden tuottajalla. Ja voittajakin on saattanut hinnoitella itsensä miltei hengiltä.
Tulevassa järjestelmässä julkinen ei valitse tuottajaa. Asiakas valitsee. Jotta valinnanvapaus voisi aidosti toteutua, tarvittaisiin useita tuottajia, josta valita. Juuri kun ne on niitetty hengiltä – vähän nyt dramatisoiden.
Välillä on vielä ollut palveluiden tuottajille tuskallinen soten odotteluvaihe, jolloin ulkopuoliset palveluiden tuottajat ovat jääneet roikkumaan epätietoisuuden tilaan. Kunnat ovat tehneet yhtäältä varoen yhtään mitään ratkaisuja tai hankintoja tai sitten turvautuneet hätäpäissään isoihin kokonaisulkoistuksiin.
Millainen uusi järjestelmä olisi nykyjärjestelmään verrattuna? Seuraavassa ei vertailla kuntien jossain määrin käytössä ollutta palveluseteliä tulevaan maakunnan asiakasseteliin, vaan asiakassetelin vertailukohtana on yleisemmin käytössä ollut palveluiden hankintamenettely kilpailutusten kautta.
Hallituksen valinnanvapauslain yleisperusteluissa kerrotaan järjestelmän tavoitteesta:
”Hallituksen linjausten mukaan asiakkaan valinnanvapaus olisi jatkossa pääsääntö perustasolla ja soveltuvin osin käytössä erikoistason sosiaali- ja terveyspalveluissa. Asiakas voisi valita julkisen, yksityisen tai kolmannen sektorin tuottajan. Valinnanvapauden tarkoituksena on vahvistaa erityisesti perustason palveluja ja turvata ihmisten nykyistä nopeampi hoitoon pääsy ja palvelujen saanti.”
On varsin ilmeistä, että aidot valinnanvapausmarkkinat syntyvät vain suuremmissa väestökeskuksissa. Niissä varmastikin uudistuksen tavoitteet toteutuvat.
Mitä vähäisempi on jonkin palvelun potentiaalinen perusasiakaskunta, sitä todennäköisemmin jäljelle vain yksi palveluiden tuottaja. Ja jos sekään ei kykene tuottamaan palvelua määritellyllä hinnalla, palvelun tuottaminen palaa maakunnan vastuulle.
Kirjoitin eilen blogissani, että nyt on järjestöillä näytön paikka. Niin on. Vaikka tulevat vuodet ovat erittäin haasteellisia, uusi järjestelmä antaa paljon mahdollisuuksia.
Mutta niissä onnistuminen edellyttää uudistumista, rohkeutta, nokkeluutta, konkreettista yhteistyötä ja uudenlaisia yhteistyörakenteita sekä uusia palveluinnovaatioita.
On opeteltava myös aivan uudenlaista ennakointia ja riskienhallintaa.
Jorma Niemelä
doktriini.wordpress.com 
Yksi kommentti artikkeliin ”Palveluiden tuottajien asema soten asiakassetelijärjestelmässä”