Taannoisessa seminaarissa yritin hahmottaa rahapelipolitiikan kokonaiskuvaa kahdella slaidilla. Viime syksynä käytiin laajaa julkista keskustelua rahapelipolitiikan pontevoittamisen tarpeesta.
Ensimmäinen kuva pyrkii kertomaan historian kautta nykypäivän tilanteen. Pelipolitiikka alkaa hahmottua 1980- ja 1990-lukujen taitteen murroksesta, jolloin toiminnan haitoista alettiin puhua ja niitä tutkia.
Toinen kuva kertoo pelipolitiikan erilaisista, ristikkäisistäkin intresseistä.
Viime vuonna syntyi laajaa keskustelua pelaamisesta ja sen haitoista. Silloin julkaistiin myös kaksi työryhmäpaperia, joiden mukaan rahapelipolitiikassa painopistettä pitäisi siirtää nykyistä enemmän rahapelihaittojen ennaltaehkäisyyn.
Vaadittiin, että haittojen ehkäisyn näkökulmaa pitäisi vahvistaa, kun arpajaislain uudistuksen toinen vaihe pääsee käyntiin. Rahapelipolitiikan vahvistamiseksi tarvittaisiin kansallinen ohjelma, joka perustuisi valtioneuvoston periaatepäätökseen.
”Rahapelaamisen haitat koskettavat yli 700 000 ihmistä Suomessa, kun mukaan lasketaan pelaajien läheiset. On tärkeää, että myös lainsäädäntöä kehitetään siihen suuntaan, että rahapelaamisen ikäviin lieveilmiöihin päästään puuttumaan jo ennen ongelmien syntymistä”, sanoi työryhmämietinnöt vastaanottanut ministeri Annika Saarikko.
Jorma Niemelä
Työryhmäpaperit löytyvät valtioneuvoston julkaisuarkistosta:
Suunnitelma rahapelihaittojen ehkäisyn ja korjaavan työn järjestämiseksi Suomessa (STM:n raportteja 2017/42, pdf)
Sääntelyyn perustuvat rahapelihaittojen ehkäisytoimet ja niiden soveltuvuus Suomen rahapelijärjestelmään (STM:n raportteja 2017/43, pdf)
doktriini.wordpress.com 