Yhteisö- ja solidaarisuustaloudesta on tuoreessa, vasta julkistetussa hallitusohjelmassa ainakin neljä yksittäistä, sinänsä hyvää kirjausta.
Nyt on tärkeää, että tarkastellaan kokonaisuutta ja tehdään koko kenttää koskevia, vahvoja toimenpiteitä. Muutoin edetään pirstaleisin pikkutoimin.
Hallitusohjelma on julkistettu. Tämän sivuston kannalta on oleellista tarkastella, miten Antti Rinteen hallitus tulee edistämään kansalaisjärjestöjen asemaa.
Hallitusohjelmassa kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytyksiä parannetaan, valtionapukäytäntöjä selkiytetään, järjestöjen autonomiasta huolehditaan, kumppanuuksia vahvistetaan ja yhteistyökokeiluja sotessa edistetään. Järjestöjä hyödynnetään asunnottomuuden ja radikalisoitumisen hoidossa. Kansalaisjärjestöille suunnattua kehitysyhteistyörahoitusta nostetaan.
Järjestöt ovat siis monipuolisesti esillä Antti Rinteen hallituksen hallitusohjelmassa. Yleisellä tasolla voidaan todeta myös se, että SOSTEn ajama hyvinvointitalous on saanut hienon kirjauksen: ”Investoidaan hyvinvointitaloudellisiin toimenpiteisiin, joilla voidaan edistää hyvinvointia ja terveyttä ja vähentää palvelujen tarvetta.”
Hyvinvointitalous on hyvä yläkäsite moninaisille hyvinvointi-investoinneille, mutta miten kansalaisten asialla olevien järjestöjen palvelutuotannon ja yhteiskunnallisten yritysten toimintaedellytyksiä edistetään?
Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamisen osana hallitusohjelman mukaan ”[V]ahvistetaan sote-järjestöjen toiminnan edellytyksiä sekä tuetaan järjestölähtöisen työn uudistamista ja monimuotoisuutta”.
Sitten on kiinnostavaa havaita, että neljässä kohdassa puhutaan yhteisö- ja solidaarisuustaloudesta – ei kuitenkaan tällä yleistermillä.
Hallitusohjelmaan on kirjattu ensinnäkin, että ”[J]ärjestöjen roolia hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä vahvistetaan ja järjestöjen mahdollisuus tuottaa palveluita turvataan”. Tässä on kirjaus niin ns. hyte-toiminnoista kuin sote-palveluiden puoleltakin. Tarkastelen erityisesti viimemainittuja.
Siellä hallitusohjelmassa on myös kirjaus, että ”[P]arannetaan yhteiskunnallisten yritysten toimintaedellytyksiä uudistamalla rahoitusta ja tarjoamalla liiketoimintaosaamista vahvistavaa tukea”.
Kolmannessa kohdassa hallitusohjelmaa on kirjaus, että ”[E]distetään osuuskuntamuotoista yritystoimintaa”.
Neljännessä kohdassa päätetään kolmannen sektorin palkkatuen uudistamisesta ja se on yksilöity kaikkein pisimmälle: ”Tavoitteena on, että nykyiseen kolmannen sektorin palkkatukeen kytketään vahva yksilöllinen tuki, työkyvyn kartoitus ja muut palvelut siten, että mallista tulee uusi tuki avoimille työmarkkinoille siirtymiseen… Kolmannen sektorin palkkatuesta poistetaan työllistämistä estävä 4000 henkilötyövuoden rajoite.”
Mitä yhteistä on edellä mainituilla palvelutuotantojärjestöillä, yhteiskunnallisilla yrityksillä, osuuskunnilla ja kasvupalvelujärjestöillä? Ne kaikki ovat osa yhteisö- ja solidaarisuustaloutta, jota kuvaan aiemmassa blogissani.
Tämän kokonaisuuden kehittämisellä on vahva Euroopan parlamentin ja Euroopan komission tuki.
On tietysti myönteistä, jos kaikilla neljällä alueella edettäisiin vaikka erikseen. Mutta se voisi johtaa yksittäisiin ja joskus jopa ristiriitaisiin toimiin. Olisi hyvä edetä koordinoidusti.
Jos järjestöjen palvelutuotanto tarvitsee esimerkiksi liiketoimintaosaamisen vahvistamista, ei sitä kannata organisoida erikseen yhteiskunnallisille yrityksille ja palvelutuotantojärjestöille. Niiden ansaintalogiikka kun on yhtenevä.
Lupausten osiossa hallitusohjelmassa on todettu tarvittavan enemmän poikkihallinnollista asioiden valmistelua ja päätöksentekoa. Juuri tässä yhteisötalousasiassa tarvitaan monien ministeriöiden (vm, tem, stm, ym jne.) yhteistyötä.
Hyvän pohjan yhteisötalouden kokonaistarkastelulle antavat mm. valtioneuvoston tilaama selvitys Osuustoiminta ja järjestötoiminta sosiaali- ja terveyspalveluissa (Jussila ym. 2019) ja Kunnallisalan kehittämissäätiön rahoittama tutkimus Järjestöt sote-Suomea rakentamassa (Niemelä 2019).
Erilaisten liittojen ja keskusjärjestöjen johdolla on nyt suuri vastuu. Niiden olisi itsensä nähtävä kokonaisuus ja sen edellyttämät toimet. Uuden hallituksen olisi toimittava niin, että eri ministeriöt loisivat yhdessä hallitusohjelmakirjausten katteeksi uskottavan ja johdonmukaisen ohjelman.
Nyt tarvitaan laaja-alaista tarkastelua, systemaattista koko kokonaisuuden kehittämisohjelmaa ja ennen kaikkea Euroopan parlamentin (2015) linjauksen mukaista vahvaa näkemyksellisyyttä, jonka mukaan yhteisötalous ja solidaarinen talous edistävät paitsi kestävämpää, älykkäämpää ja osallistavampaa talousmallia (smart and inclusive economic model) myös Euroopan unionin sosiaalista mallia.
Jorma Niemelä
Artikkelia täydennetty 3.6.2019 klo 12.04.
doktriini.wordpress.com 
3 kommenttia artikkeliin ”Hallitusohjelma: Yhteisötaloudesta hyviä kirjauksia, mutta koordinaatiota tarvitaan”