Hienoa, että Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus otti pienet palvelutuotantojärjestöt huomioon koronarahoituslinjauksessaan. Järjestöjen liike- ja palvelutoiminnan määritys oli vain saanut hieman hankalan muodon.
Ellei ELY-keskus ohjeista täsämällisemmin sisältöä, on vaarana se, että tuiki kipeästi avustusta tarvitsevat putoavat rahoituksesta väärällä sanavalinnalla.
Kysymys ei ole saivartelusta, vaan ihan vakavasta asiasta. Ja siihen törmätään jatkuvasti.
Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus linjasi 28.4.2020 yhdistysten ja säätiöiden mahdollisuutta saada ELY-keskusten kautta koronarahoitusta päivittämällä Kysymyksiä ja vastauksia ELY-keskusten koronarahoituksesta -palstalla .
ELY-keskuksethan suuntaavat rahoitusta vain niille yrityksille, joissa työskentelee enintään 5 henkilöä avustuksen jättöhetkellä. Isommat yritykset ovat Business Finlandin vastuulla. Rahoittajien työnjaon mukaista henkilömäärää laskettaessa otetaan huomioon myös hakemushetkellä lomautettuna olevien työntekijöiden määrä.
On aivan erinomainen asia, että asia on linjattu ja että järjestöillä on mahdollisuus hakea tukea. Linjauksen terminologia vain osoittaa, että yhteisö- ja solidaarisuustaloutta ei taideta edelleenkään oikein tuntea.
Kirjaus on seuraavanlainen (lihavointi JN):
”Säätiöiden ja yhdistysten toiminta voidaan katsoa rahoituksen myöntämistä harkittaessa hyväksyttäväksi yritystoiminnaksi vain poikkeustapauksessa. Edellytyksenä on, että kyse on selkeästi voittoa tavoittelevasta liiketoiminnasta. Rahoituksen piiriin ei hyväksytä esimerkiksi urheilutoimintaa, aatteellista yhdistystoimintaa, harrastustoimintaa tai muuta niihin rinnastettavissa olevaa toimintaa.”
Määritys on hieman kuin sanoisi, että omena saa olla omena kunhan vain on niinkuin appelsiini. Yhteiskunnalliselta kannalta on perin ongelmallista, jos eriarvoiseen asemaan asetetaan sen perusteella, että haluaa käyttää ylijäämän toiminnan kehittämiseen eikä esimerkiksi vaikkapa pääomasijoittajien hyödyksi. Määritys voi johtaa vääriin ratkaisuihin.
Lyhyt hahmotelma, mistä yhteisötaloudessa on kyse
Mistä järjestöjen palvelutuonnossa on oikein kyse? Euroopan parlamentti linjasi 2015 yhteiskunnallista yrittäjyyttä, johon myös järjestöjen palvelutoiminta monilta osin kuuluu, seuraavasti:
Pääoman sijaan etusija on ihmisillä ja yhteiskunnallisella päämäärällä, jäsenet toteuttavat demokraattista hallintoa, etsitään jäsenten ja käyttäjien yhteistä etua, puolustetaan ja sovelletaan solidaarisuuden ja vastuullisuuden periaatteita, ylijäämä sijoitetaan uudelleen pitkän aikavälin kehitystavoitteisiin taikka jäsenten etujen mukaisten tai yleishyödyllisten palvelujen tarjontaan, jäsenyys on vapaata ja avointa ja hallinto toimii itsenäinesti ja riippumattomana viranomaisista.
Järjestöjen palvelutuotanto täyttää Euroopan komission kriteerit (2011) sosiaalisesta eli meidän termonologian mukaan yhteiskunnallisesta yrittäjyydestä. Kriteerit ovat:
(1) kaupallinen toiminta perustuu sosiaaliseen tai yhteiskunnalliseen päämäärään taikka yleiseen etuun, mikä ilmenee usein korkeatasoisena sosiaalisena innovointina,
(2) voitto investoidaan suureksi osaksi uudelleen mainitun sosiaalisen päämäärän saavuttamiseksi ja
(3) organisaatio- tai omistusrakenne kuvastaa niiden tehtävää, koska se perustuu demokratian tai osallistumisen periaatteisiin tai koska siinä otetaan huomioon sosiaalinen oikeudenmukaisuus.
Molemmat määritelmät kuvaavat jäsentyneesti ja osuvasti järjestöjen, siis säätiöiden ja yhdistysten, palvelutuotantoa.
Kovin huonosti sopii määritelmä ”selkeästi voittoa tavoittelevasta liiketoiminnasta” tähän maisemaan ja ansaintalogiikkaan. Totta kai hyvin hoidettu palvelutuotantojärjestö pyrkii ylijäämäiseen tulokseen, mutta on tilanteita, joissa kohdetyhmän etu ajaa ohi ylijäämätavoitteiden. Yhdistys tai säätiö saattaa päättää, että ylijäämää, ”voittoa”, ei tavoitella lainkaan! Tärkeintä on, että ihmiset saavat palvelun.
Hieman ristiriitaista on se, että osuuskunnat on hyväksytty ilman muuta avustettaviin organisaatioihin, vaikka osuuskunnan tuottamaa voittoa kutsutaan ylijäämäksi ja tappiota alijäämäksi ja osuuskunnan säännöissä voidaan määrätä, että osuuskunnan varoja saa jakaa lahjoituksina yleishyödylliseen tai siihen rinnastettavaan tarkoitukseen. Jos näin on määrätty, ne ovat varsin lähellä palvelutuotantojärjestöjä. Sinänsä on erinomaista, että osuuskunnat ovat selkeästi mukana avustettavissa kohteissa.
Yksi ehdotus kriteeristä
En moiti elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusta. Koko Suomi on perin huonosti perillä koko yhteisö- ja solidaarisuustaloudesta, joka on kuitenkin merkittävä kokonaisuus elinkeinoelämässä niin Suomessa kuin Euroopassakin – Euroopassa yhteisötalouden piirissä on 14,5 miljoonaa työntekijää eli noin 6,5 prosenttia EU-27-maiden työllisistä.
Miksi saivartelen – jos siksi kannanottoni koetaan – nyt terminologialla? Siksi, että jos linjaukseen ei tule selkeyttä, moni kipeästi tukea yhteisö jää tukea vaille, jos ei osaa ”vastata oikein”.
Eikä kannata arvostella, jos ei esitä vaihtoehtoa. Yhtenä vaihtoehtona voisi olla vaikkapa seuraava:
Säätiöiden ja yhdistysten toiminta voidaan katsoa rahoituksen myöntämistä harkittaessa hyväksyttäväksi yritystoiminnaksi niissä tapauksissa, joissa kyse on selkeästi voittoa tavoittelevasta liiketoiminnasta tai yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseen pyrkivästä liike- tai palvelutoiminnasta. Rahoituksen piiriin ei hyväksytä esimerkiksi urheilutoimintaa, aatteellista yhdistystoimintaa, harrastustoimintaa tai muuta niihin rinnastettavissa olevaa toimintaa.
Jos vielä tarkempia määrityksiä haluaa rakentaa, niitä löytyy vaikkapa EU:n erilaisista määrityksistä.
Jorma Niemelä
Mistä on kyse yhteisö- ja solidaarisuustaloudessa? Blogi 27.11.2019
Hallitusohjelma: Yhteisötaloudesta hyviä kirjauksia, mutta koordinaatiota tarvitaan.Blogi 3.6.2019
Miksi järjestöjen palvelutuotanto unohtui? Blogi 9.4.2020
doktriini.wordpress.com 