Oulun Rajakylässä on 60- ja 1970-luvuilla rakennettuja vuokrakerrostaloja ja asukkailla työttömyyttä ja monenlaista huono-osaisuutta. Oulun Diakonissalaitoksen säätiö, Diakonia-ammattikorkeakoulu ja Oulun kaupunki toteuttivat siellä Euroopan sosiaalirahaston rahoittamana Inklusiivisella toimintatavalla uutta eli ITU2-osallisuushankeen.
Hankkeesta on nyt ilmestynyt kiinnostava raportti Asukkaat alueen hyvinvoinnin rakentajina – kokemuksia Oulun Rajakylän kehittämisestä.
Hankkeen idea on se, että voimavaralähtöisyys voi käynnistää myönteisen kehittämisprosessin. Se puolestaan muuttaa käsitystä alueesta ja voimaannuttaa asukkaita.
Hankkeessa tavoitteena oli rakentaa osallisuustoimintamalli Rajakylään. Tavoitteena oli mahdollisuuksien luominen kuntalaisten omaehtoiselle hyvinvoinnin edistämiselle, yhteisöllisyydelle ja syrjäytymisen ehkäisemiselle. Lisäksi tavoitteena oli ennaltaehkäisevien ja kevyiden palveluiden luominen Rajakylään.

– Hankkeessa oli kyse uuden aluelähtöisen toimintakonseptin rakentamisesta, joka ottaa käyttöön alueen asukkaiden resurssit ja hyödyntää kolmannen sektorin ja seurakunnan osaamisen julkisten palvelujen rinnalla. Tavoitteena oli asukkaiden osallisuuden lisääminen hankkeen toimenpiteissä, kertovat hankkeen projektipäällikkö Tarja Siira ja tutkija Päivi Vuokila-Oikkonen.
Hankkeen toimenpiteitä ovat olleet olohuonetoiminnan rakentaminen, sosiaalinen kuntoutus, palveluohjaus, kokemus- ja vertaistoiminta sekä turvallinen ja hyvinvointia tuottava ympäristö. Rajakylän alueen elinvoiman lisääminen on ollut merkityksellistä. Hanke on omalta osaltaan vastannut sosiaalisen syrjäytymisen, huono-osasiuuden ja työttömyyden vähentämiseen.
Kehittämisen tulee lähteä ihmisten arjesta
Hankkeesta on nyt ilmestynyt monipuolinen, Päivi Vuokila-Oikkosen, Susanna Hyvärin ja Elsa Keskitalon toimittama kirja Asukkaat alueen hyvinvoinnin rakentajina – kokemuksia Oulun Rajakylän kehittämisestä.

– Osallisuus on suhteellisen uusi käsite poliittisessa kielessä. Käsite on saavuttanut viimeisten vuosien aikana useimpien viranomaisten strategiset dokumentit. Osallisuuden vahvistaminen on löytänyt paikkansa kuntien palvelurakenteiden uudistamisessa ja uusien maakunnallisten organisaatioiden kehittämisessä, sanoo dosentti Sakari Kainulainen kirjan esipuheessa.
Kainulaisen mukaan uudessa julkaisussa tarkastellaan hyvän elämän edellytyksiä rajatulla alueella, yhdessä kaupunginosassa. Teoksessa käydään läpi kokemuksia ITU2-hankkeen tiimoilta. Hanke on korostanut muun muassa yhteisöllisyyden merkitystä, asukkaiden oman äänen vahvistamista ja paikallisten kokemusten merkitystä.
– Tulokset vahvistavat osaltaan näkemystä, että jatkossa julkisten palveluiden, mukaan lukien alueiden suunnittelun, kehittämisen tulee lähteä ihmisten arjesta käsin. Asukkaiden tulee kokea olevansa osallisia, voivansa vaikuttaa saamiinsa palveluihin ja kaikilla tulee olla mahdollisuus ”kantaa kortensa kekoon”, Kainulainen toteaa.
Esseitä elämästä, ideoita inklusiivisuudesta
Kirjoittajina kirjassa on toimijoita Oulun kaupungilta, ODL:stä ja Diakonia-ammattikorkeakoulusta: Susanna Hyväri, Pia Jokinen, Sakari Kainulainen, Lasse Kauppi, Elsa Keskitalo, Elsi Kylli, Pasi Laukka, Päivi Niiranen-Linkama, Tarja Siira ja Päivi Vuokila-Oikkonen.

– Yhteisöt ovat muutoksessa, mutta yhteisöjen toimintaa voidaan myös edistää ja kehittää, kirjoittaa yliopettaja Elsa Keskitalo.
Keskitalon mukaan vakiintuneen kunnallisdemokratian rinnalla myös meillä tarvitaan yhteisökehittämistä. ITU2-hanke on hyvä esimerkki yhteisökehittämisestä, jossa kehitetään asuinalueen toimintaa ja palveluita yhdessä kaupungin, muiden toimijoiden ja asukkaiden kanssa
– Voimavaralähtöisyys voi käynnistää myönteisen kehittämisprosessin, joka muuttaa käsitystä alueesta ja voimaannuttaa asukkaita. Myönteinen kehitys, joka perustuu alueen voimavaroille, on todennäköisesti kestävämpi kuin ongelmalähtöinen lähestymistapa, tiivistää Elsa Keskitalo.
Kirjassa on myös hankkeen ohjausryhmän alkuvaiheen puheenjohtajan Jorma Niemelän artikkeli Esseitä elämästä, ideoita inklusiivisuudesta.
Kirjoituksessa lähestytään inkluusiota monesta fragmentaarisesta näkökulmasta – aina inkluusioansaa ja inkluusioparadoksia myöten.
Kirjoituksessa piipahdetaan raastuvanoikeuden eteisaulassa, ministeriön neuvotteluhuoneessa, hotelli Tornissa, perhevisiitillä, väitöstilaisuudessa, Hampurin lähiössä, tutkijanhuoneessa ja muutamassa muussa paikassa – inkluusiota ihmetellen.
