Järjestöjen tehtävänä on pitää kohderyhmänsä puolta. Jos järjestöillä ei ole selkeitä yhteisiä mallinnuksia ja riittävää yhteistoimintaa, äänenkäyttö voi jäädä kakofoniaksi. Esitän kolmen kohdan ohjelmaa. Ne eivät ehtine sotevalmisteluun, mutta lausuntokierroksella ja maakuntien kehittämistyössä järjestöjen kannattaisi pitää yhdessä esillä selkeitä ja konkreettisia tavoitteita.
Kansalaisyhteiskuntaan kuuluu oleellisena osana moniäänisyys ja jopa monisärmäisyys. Sosiaali- ja terveysjärjestöjen tehtävänä on ajaa ennen kaikkea oman jäsenistönsä tai kohderyhmänsä asiaa. Se on niiden velvollisuus ja luovuttamaton oikeus.
Kansalaisjärjestöt muodostavat kuin mosaiikin. ”Mosaiikki on pienistä palasista tehty sommitelma. Palaset voivat olla esimerkiksi kiveä, värillistä lasia tai keramiikkaa. Palat eli tesserat kiinnitetään toisiinsa ja alustaansa erityisellä sideaineella, kitillä tai sementillä”, kuvaa Wikipedia.
Mikä voisi olla nyt se oleellinen sideaine, kun sosiaali- ja terveysjärjestöt valmistautuvat sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukseen?
Olen lueskellut muutamien järjestöjen linjauksia ja toivomuksia siitä, miten heidän kohderyhmänsä eli toimintansa tulisi ottaa huomioon sote-uudistuksessa? Kaikki sinänsä hyviä, jopa erinomaisia linjauksia.
Mutta jos yritän katsoa maakunta- tai tulevaisuuden sote-keskusvalmistelijan silmin, näenkö eheän mosaiikkisommitelman vai sekavan kasan kiveä, lasia ja keramiikkaa? Muista tämä ryhmä! Älä unohda niitä! Ota mukaan meidät!
Tavoiteltava sote-keskusmalli
Mistä voisi löytyä se alusta ja se sideaine, joilla muodostuisi osaksi tulevaisuuden sote-keskustoimintaa eheä, looginen ja systemaattinen kokonaisuus tai mekanismi, jolla järjestöjen työ nivellettäisiin kokonaisuuteen?
Näitä malleja on luotu varsin vähän. Yhtä olen ollut luomassa. Siksi tarjoan sitä, vaikka toivon sitä tai sen vaihtoehtoja kehiteltävän eteenpäin. Malli on geneerinen. Sitä toteutettaessa paikallisyhteisöjen, järjestöjen ja diakonian mittava panos saadaan mukaan osallisuuden ja hyvinvoinnin luomiseen.
Toteutuksen edellytys on, että suunnitelmassa lähdetään asiakkaista ja heidän palvelupoluistaan asiakkuussegmentoinnin kautta ja että toiminta allokoidaan, resursoidaan ja vastuutetaan selkeästi.
On syytä muistaa, että integraatio on vain väline. Yhteinen tavoite löytyy hyvinvointiyhteiskunnan ja järjestöjen missiosta rakentaa yhteiskunta, jossa kaikki ovat mukana (inkluusiotavoite). Malli on rakennettu niin, että taustalla on empiirinen data laajasta kokeilusta.
Tämä malli on kuvattu THL:n työpaperissa Asiakaslähtöinen palvelupolkumalli tulevaisuuden sote-keskusten lähtökohdaksi (Niemelä & Kivipelto 2019).
Vaikka on hyvä, että järjestöt ajavan omia oikeutettuja agendojaan, kannattaa maakunnallisesti ja valtakunnallisesti ajaa mallinnusta, arkkitehtuuria, jossa kaikki agendat saavat sijansa. Maakunnan tehtävä on tarkastella mittasuhteita hyvinvointi-indikaattorien ja palvelutarveanalyysien pohjalta.
Järjestöjäkin palvelee Diakonia-ammattikorkeakoulun julkaisema huono-osaisuuden karttasivusto. Näin järjestöt voivat olla kehittämässä uutta järjestelmää sekä tiedolla että kokemustiedolla.
Huono-osaisuuden rinnalle kannattaa ja tulee ehdottomasti ottaa esille niin laajat kansansairaudet kuin spesifit sairaus- ja vammaryhmätkin. Järjestöt ovat erikoistuneet molempiin: esimerkkeinä vaikka syöpäjärjestöt syöpiin ja neurologian puolen erityisjärjestö hyvinkin erityiseen ja harvinaiseen neurologiseen ongelmaan. Molemmilla on oma tärkeä paikkansa ja sijansa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmässä.
Laajoissa kansansairauksissa on tärkeää kehittää omahoitoa, jonka tukemisessa järjestöillä on kokemusta, näkemystä ja välineitä! Järjestöt ovat valmiita tukemaan maakuntien _hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyötä osallisuus-, ohjelma- ja/tai palveluperustaisesti (ks. Niemelä 2019).
Lauseita vai vaikuttava järjestelmä?
Voisi kuvitella, että pääministeri Sanna Marinin hallitus esittää sote-paketissaan, että järjestöt pitää huomioida, niitä saa avustaa ja niin edelleen. Sama oli viime kerrallakin Sipilän hallituksen aikana. Hallituksen esityksissä oli mainintoja ja lausumia, ja eduskunnan valiokunnat sitten kirittivät eteenpäin täsmentämällä järjestöyhteistyötä.
Yhteiskunta – ja kansalaiset – saisivat kuitenkin paljon enemmän irti järjestöjen osaamisesta ja toiminnasta, jos järjestelmää ja lainsäädäntöä kehitettäisiin selkeämmin yhteisösosiaalityön ja laaja-alaisen kansanterveystyön pohjalta systemaattisempaan suuntaan.
Samalla voitaisiin luoda malli, jolla estettäisiin sinänsä tarpeellisten leveämpien hartioiden mahdollista haittaseuraamista: pienten kuntien ja kaupunginosien jäämistä palvelupaitsioon.
Asiakaslähtöinen palvelupolkumalli voisi tässä suhteessa olla oivallinen tulevaisuuden sote-keskusten lähtökohtana.
Osallisuus ja hyvinvointi fokukseen
Jotta maakuntien, sote-keskusten ja järjestöjen yhteistyö olisi saumatonta, asiakkaista lähtevää, niin maakunta- ja sote-organisaatiossa tulisi olla resurssit ja vastuuhenkilöt, jotka huolehtivat järjestöyhteistyöstä ja järjestöjen voimavarojen hyödyntämisestä osallisuus- ja hyvinvointityössä-
Tämän järjestelmäarkkitehtuurin lisäksi tärkeänä tavoitteena on saada toimiva neuvottelumekanismi. Järjestöt ovat ajaneet järjestöneuvottelukuntia. Hyvä niin. Itse näkisin tärkeänä lähteä tavoitteesta ja olen ehdottanut osallisuusneuvottelukuntia tai osallisuusfoorumeita. Tai ne voisivat olla myös osallisuus- ja hyvinvointineuvottelukuntia.
Miksi? Fokus olisi maakunnan ja järjestöjen yhteisessä tehtävässä: kansalaisten osallisuudessa ja hyvinvoinnissa, ei järjestöjen hyvinvoinnissa. Mitä paremmin järjestöt ajavat jäsenkuntansa tai kohderyhmänsä asiaa, sitä paremmin kuin myötäjäisinä tulee niiden omakin asema turvatuksi. Näin se vain on.
Yhteistyö ja sen alustat
Kolmanneksi – ja siitä on viime sote-valmistelukaudelta jo hyviä esimerkkejä – järjestöjen kannattaa kehittää edelleen maakunnallista keskinäistä yhteistyötä. Yhteistyön kehittämistä tarvitaan niin hyte- kuin palvelutuotantopuolellakin. Mutta sitä tarvitaan myös hyte-toimintojen ja sote-palveluiden kesken niin, että kansalaisten käyttöön tulee saumattomia tuki-, palvelu- ja kuntoutuspolkuja.
Rahoituslähteiden erilaisuus ei saa muodostua kynnyksiksi tai esteiksi. Kun eurot pidetään oikeissa masseissa, on tärkeää luoda kansalaisille eheinä avautuvia palvelupolkuja. Jos asiakas- tai palvelusetelikäytännöt jatkuvat ja laajenevat, edellä oleva yhteistyö on sitäkin tärkeämpää.
Maakunnissa on sekä yhdessä että erikseen kehitetty erilaisia digitaalisia alustoja, pääosin vielä aika staattisia. Palvelutuotantopuolelle Alustapalvelu Socialalta on tulossa digitaalinen, monipuolinen palvelu- ja yhteistyöalusta Yhteisen hyvän alusta kaikkien sote-järjestöjen käyttöön.
Jorma Niemelä
doktriini.wordpress.com 
Yksi kommentti artikkeliin ”Järjestöt ja sote: Mosaiikki on kaunis – mutta vain jos palat ovat paikoillaan”