Vaikuttavuusinvestoimiseen kuuluva sosiaalinen tulosrahoitus (Social Impact Bond, SIB) on rantautunut myös Suomeen ja käynnissä on useita hyvinvointihankkeita. Brittilähtöisen mallin soveltaminen on yhteydessä hyvinvointiyhteiskunnan hienovaraisiin muutoksiin, jotka voivat muuttaa järjestelmän rakennetta. Tiedot ilmenevät 14. elokuuta tarkastetusta Helsingin yliopiston väitöskirjasta.
Tutkimuksen merkittävä ansio on siinä, että se pureutuu Suomessa varsin uuteen toimintamuotoon vaiheessa, jossa alkuvaiheen vaikuttajat ja päättäjät ovat tavoitettavissa ja tapahtumakulut tuoreessa muistissa myös sellaisten keskustelujen ja tapahtumien osalta, joita ei ole kirjallisesti dokumentoitu.
Väitöstutkimuksen mukaan sosiaalisen tulosrahoituksen poliittinen kannatus liittyy vuoden 2015 pakolaiskriisin jälkimaininkeihin, vaikka tieto mallista saapui Suomeen jo aiemmin.
– Sipilän hallitus kannatti mallin soveltamista maahanmuuttajien työllistymisessä vuonna 2018 antamassaan hallituksen esityksessä. Esitys antoi mallille laajemman poliittisen kannatuksen, sanoo väitöskirjaansa puolustanut Pekka Pennanen Helsingin yliopistosta.
Väitöskirjasta ilmenee, että mallilla tavoitellaan muutosta hyvinvointiyhteiskunnan rakenteeseen. Sosiaalisessa tulosrahoituksessa painottuvat tehokkuus, tulosten ostaminen ja mittaaminen. Mallin avulla nämä elementit on tarkoitus linkittää osaksi hyvinvointiyhteiskunnan toimintalogiikkaa.
– Sosiaalisen tulosrahoituksen soveltamisen yhteiskuntakritiikki kohdistuu siihen, että nykymallissa ostetaan toimintaa tulosten sijaan. Mallia käyttämällä on tarkoitus kääntää tätä asetelmaa tulosten ostamisen suuntaa, Pennanen mainitsee.
Mallin suurin vaikeus – ja samalla heikkous – on tulosmittareiden laadinta. Sosiaalista tulosrahoitusta soveltaessa täytyy laatia tarkat mittarit ja valita toimiva vertailuryhmä.
– Jos mitataan vääriä asioita, toimintamallilta putoaa pohja pois, Pennanen sanoo.
Pennasen tutkimuksen haastattelut nostavat esiin myös kuriositeetin, jolla voi olla laajempikin merkitys mallin sovellettavuudella. Kun sosiaalista tulosrahoitusta perustellaan heikolla julkisella taloudella ja mahdollisuudella siirtää mallin avulla rahoitusriskiä julkisilta toimijoilta yksityisille sijoittajille, sekä kotimaisissa haastatteluissa että kansainvälisissä esimerkeissä tuleekin esille se, että yksityiset sijoittajat voivat karttaa sosiaaliseen tulosrahoitukseen sisältyviä riskejä tai he voivat vaatia sijoituksilleen julkista tai hyväntekeväisyyssäätiön järjestämää takausta. Tällöin mallin ydin tyhjenisi sisällöstä.
– Jos projektit onnistuvat ja sijoittajat lähtevät mielenkiinnolla mukaan, sosiaalinen tulosrahoitus puolustaa paikkaansa hyvinvointipalveluiden organisoimisen välineenä, Pekka Pennanen arvioi.
Väitöskirjan mukaan mallin suosion taustalla on poliittisten teemojen lisäksi huoli hyvinvointiyhteiskunnan taloudellisesta kestävyydestä.
Pennanen toteaa, että vaikka sosiaalinen tulosrahoitus on ollut markkinoilla vuosia, ei mallin soveltaminen ole ollut kuitenkaan räjähdysmäistä. Koska SIB-voi olla hallinnollisena prosessina raskas ja transaktiokustannukset voivat nousta korkeiksi, yksi mahdollinen skenaario on se, että sosiaalinen tulosrahoitus vaikuttaakin olemassaolollaan enemmän muihin vaihtoehtoihin kuten esimerkiksi innovatiivisiin, vaikuttavuutta hakeviin ”normaaleihin” hankintoihin.
Vastaväittäjänä oli professori Juho Saari ja kustoksena professori Heikki Hiilamo. Esitarkastajina toimivat apulaisprofessori Liina-Kaisa Tynkkynen ja dosentti Jorma Niemelä.
doktriini.wordpress.com 