Viisi ministeriötä, opetus- ja kulttuuriministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, sisäministeriö ja valtiovarainministeriö, asettivat ryhmän selvittämään miten rahapelitoiminnan tuottojen vähenemiseen varaudutaan tulevina vuosina. Erkki Liikasen johtama, arvovaltaisista henkilöistä koostuva työryhmä julkisti mietintönsä tänään. Tuloksena punnittuja ehdotuksia.
Mutta mitäpä, jos toimeksianto olisikin ollut toinen: Olisi pyydetty arvioimaan koko kansalaisyhteiskuntapolitiikkaa ja sen kehitystarpeita? Millainen mietintö olisi tullut tänään julkisuuteen? Yritän tehdä yhden mallin, yhden ehdotuksen.
Yritän muistiossani Kansalaisyhteiskuntapolitiikan remontti (linkki blogin jälkeen) hahmottaa nykytilan ongelmia, hahmottaa aika yleisin vedoin tulevaisuuden kehityssuuntia ja luoda mallin, miten tämän päivän ongelmat tulisi ratkaista ja vastata tulevaisuuden haasteisiin. Päädyin seuraaviin ehdotuksiin:
- Kansalaisyhteiskuntapolitiikan strateginen ohjaus tulee nostaa valtioneuvoston kansliaan siten, että se käsittää sekä kansalaisyhteiskuntapolitiikan että yhteisötalouden.
- Valtionhallinnon hajanainen järjestöjen avustustoiminta tulisi koota perustettavaan Kansalaisyhteiskunnan resurssikeskukseen. Se vastaisi kaikista järjestöjen avustusprosesseista kuitenkin siten, että kiinteä yhteys substanssiministeriöihin säilytetään.
- Perustettava Kansalaisyhteiskuntarahasto vastaisi kehysten ulkopuolisena rahastona järjestöjen perusrahoituksesta tavalla, jossa eettisesti ongelmallinen kansanterveydelle-tematiikka muutettaisiin haittaveroajatteluksi.
Nyt tarvittaisiin yhden entisen opettajani Briitta Koskiahon (2015) lailla uutta yhteiskuntavisiota. Hyvinvointivaltio toimi hyvin teollisen yhteiskunnan sosiaalisena visiona, mutta jälkiteollisessa maailmassa sen toiminta kangertelee, kun maailma ympärillä on tullut toisenlaiseksi kuin aikoinaan ajateltiin.
On helppo yhtyä Briitta Koskiahon näkemykseen, jonka mukaan Suomen kansalaisille ei välttämättä ole selvinnyt, minkälaiseen yhteiskuntaan poliitikot haluavat meitä johtaa ja minkälaisena voimavarana kansalaisia ja kansalaisyhteiskuntaa pidetään sosiaalisen kysymyksen ratkaisemisessa tulevaisuudessa.
Kansalaisyhteiskuntarahasto olisi parempi vaihtoehto
– Tämä on erinomainen puheenvuoro, kommentoi professori Heikki Hiilamo Kansalaisyhteiskuntapolitiikan remontti -muistiota.
– Korostaisin ehkä vieläkin selvemmin kansalaisyhteiskunnan autonomian merkitystä. Kansalaisjärjestöillä täytyy olla riittävä etäisyys valtioon, jotta ne voivat toimia itsenäisinä ja tarvittaessa kriittisinä ääninä yhteiskunnassa.
Doktriinin muistiossa ehdotettu Kansalaisyhteiskuntarahasto on Hiilamon mielestä selvästi parempi vaihtoehto kuin budjettirahoitus.
– Pidän budjettirahoitusta todella huonona vaihtoehtona: kansalaisjärjestöt joutuvat syömään valtion kädestä ja menettävät roolinsa nimenomaan kansalaisyhteiskunnan toimijoina. Niistä tulee nykyistäkin selvemmin puolivaltiollisia toimijoita, Heikki Hiilamo aprikoi.
Kansalaisjärjestöjen autonomiaa tukisi Hiilamon mukaan myös se, että ”haittaveroista” saatavissa tuloissa olisi kannustin omaehtoisen rahoituksen hankkimiseen – esimerkiksi lahjoitukset, jäsenmaksut, yritysyhteistyö, säätiörahoitus.
”Esitys on huolella mietitty”
Suomen yksi kansalaisyhteiskuntakysymyksiin syvällisimmin paneutuneista tutkijoista ja toimijoista, filosofian tohtori Aaro Harju on tutustunut muistioon. Hän kommentoi seuraavaa:
– Tohtori Jorma Niemelä on laatinut suorastaan valtaisan paketin suomalaisen kansalaisyhteiskunnan kehittämiseksi. Esityskokonaisuus on huolella mietitty, ja se sopisi sellaisenaan tulevan hallituksen hallitusohjelmaan otsikon ”Kansalaisyhteiskunnan kehittäminen” alle.
– Esityksessä otetaan kantaa sekä kansalaisyhteiskuntapolitiikan koordinointiin ja tutkimukseen että kansalaisjärjestöjen toiminnan rahoitukseen ja rahoituksen valvontaan.
Aaro Harju toivoo, että Suomesta löytyy poliitikkoja ja virkamiehiä, jotka ymmärtävät tämän kokonaisesityksen arvon ja lähtevät sitä toteuttamaan.
Blogiin tehty pieniä kiellellisiä korjauksia 27.2.
doktriini.wordpress.com 
Yksi kommentti artikkeliin ”Osaratkaisujen sijasta tarvittaisiin nyt koko kansalaisyhteiskuntapolitiikan remontti”