Laatimassani Doktriinin muistiossa ehdotettiin kansalaisyhteiskuntapolitiikan laajaa remonttia, päivitystä tämän päivän haasteisiin.
Politiikan sisäpiireistä arvellaan, että nyt joudutaan vain valitsemaan Liikasen työryhmän vaihtoehdoista. Järjestöelämän huipultakaan ei uskota, että hallituksella olisi valmius tehdä laajempaa remonttia tässä vaiheessa. Niinpä pian ollaan polkuriippuvuuden ansassa.
Polkuriippuvuus-ajatuksen mukaan edellisillä tapahtumilla on vaikutus tuleviin valintoihin ja tapahtumiin. Eli jos nyt et valitse A:ta vaan valitset B:n, sen jälkeen sinulla on vaihtoehtoina vain C, D ja niin edespäin – mutta ei enää A:ta.
Nyt jos vain valitaan Liikasen työryhmän vaihtoehdoista, niin valinta saattaa olla varsin pysyvä. Siksi päätöksen pitäisi rakentua laajaan ja visionääriseen näkemykseen koko kansalaisyhteiskunnasta.
Järjestöjen itsensä pitäisi tässä aivan erityisesti ryhdistäytyä. Hallitusohjelmaan järjestöt saavat vähemmän tai enemmän mainintoja. Rinteen/Marinin hallitusohjelmassa on monia mainintoja, mutta sosiaali- ja terveysjärjestöjen ja yhteisötalouden osalta ne ovat sinänsä hyviä mutta sittenkin varsin sirpaleisia mainintoja. Kokonaisnäkemys kansalaisyhteiskunnasta puuttuu – niin kuin monilta edeltäjähallituksiltakin. Yhteisötalouden osalta tein aikoinaan erillisen arvion Rinteen/Marinin ohjelmasta blogiini.
Osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa julkaistu Kansalaisyhteiskunnan tila ja tulevaisuus 2020-luvun Suomessa (Ruuskanen ym., 2020) paikansi oivallisesti monia kansalaistoiminnan kysymyksiä ja antoi suuntaviivoja etenemiseen. Mutta monelta osin hyvä mietintö ei oman käsitykseni mukaan riittävästi tarkastellut isoa kuvaa. Myös tulevaisuustutkimuksen annin osuus jäi jossain määrin ohueksi.
Doktriinin muistion keskeisissä ehdotuksissa kansalaisyhteiskuntapolitiikan strateginen ohjaus nostettaisiin valtioneuvoston kansliaan siten, että se käsittäisi sekä kansalaisyhteiskuntapolitiikan että yhteisötalouden, valtionhallinnon hajanainen järjestöjen avustustoiminta koottaisiin perustettavaan Kansalaisyhteiskunnan resurssikeskukseen ja perustettava Kansalaisyhteiskuntarahasto vastaisi kehysten ulkopuolisena rahastona järjestöjen perusrahoituksesta tavalla, jossa eettisesti ongelmallinen kansanterveydelle-tematiikka muutettaisiin haittaveroajatteluksi ja suora tasoriippuvaisuus poistettaisiin.
Kaikkia ehdotuksia voi ja tulee kehittää eteenpäin. Ja parempia esittää.
Hallituskausi alkaa olla pian puolessa välissä. Juuri nyt olisi aika herätä laatimaan näkemystä kansalaisyhteiskunnan ja yhteisötalouden tulevaisuudesta – ja siitä, mitä maan hallitus voisi ja mitä sen tulisi tehdä asian eteen.
Jorma Niemelä
doktriini.wordpress.com 