Kansliapäälliköt Päivi Sillanaukee sosiaali- ja terveysministeriöstä ja Jari Gustafsson työ- ja elinkeinoministeriöstä kirjoittavat yhteisessä blogissa siitä, kuinka vuoden 2019 alusta maakunnat vastaavat alueellaan nykyiset julkiset työvoima- ja yrityspalvelut korvaavista kasvupalveluista sekä sote-palvelujen järjestämisestä.
Kirjoittajien mielestä maakuntauudistus antaa mahdollisuuden järjestää työnhakijoille heidän palvelutarpeitaan vastaavat palvelut oikea-aikaisesti ja riittävän laaja-alaisina kokonaisuuksina.
”Kasvu- ja sote-palvelujen yhteensovittaminen asiakkaiden tarpeisiin helpottuu ja nopeutuu, kun palvelujen ja palvelukokonaisuuksien suunnittelusta ja hankinnasta vastaa yksi taho. Maakunnallinen järjestämisvastuu mahdollistaa myös sellaiset innovatiiviset palvelut ja palvelukokonaisuudet, joita kunnat ja TE-toimistot eivät nykyisin ole voineet hankkia”, Sillanaukeen ja Gustafssonin blogissa kirjoitetaan.
TYP-toimintamalli eli monialainen työllistymistä edistävä yhteispalvelu on tarjonnut viranomaisille hyvän alustan kehittää yhteistyökäytäntöjä ja palveluohjausta; TE-toimisto, kunta ja Kela ovat yhdessä tarjonneet työttömille julkisia työvoima- ja yrityspalveluja, sosiaali- ja terveyspalveluja sekä Kelan kuntoutuspalveluja TYP-toimintamallissa.
Uudistus ja asioiden uudelleen tarkastelu luo toden totta aidosti mahdollisuuksia organisoida asioita paremmin ja palvelevammin. Kahdesta asiasta vain kannan huolta.
Uudistuksen yhteydessä on aivan liian vähän kiinnitetty huomiota koulutuksen merkitykseen ja mahdollisuuksiin. Nyt on meneillään kokeiluja, joissa työvoimapalvelut toteutetaan kiinteässä ja saumattomassa yhteistyössä esimerkiksi toisen asteen koulutuksen kanssa. Yksi ja sama henkilö voi kohdata työtä hakevan asiakkaan ja sopia melkeinpä ”siltä istumalta”, miten osaamisvajeiden ja osaamisen päivittämisen kanssa on mahdollista toimia.
Olen ihaillen seuraillut muutamien kuntien sosiaali-, työllisyys- ja sivistystoimen henkilöitä, jotka pyrkivät huolehtimaan siitä, ettei yksikään – ei yksikään! – nuori jäisi peruskoulun ja toisen asteen nivelvaiheessa ulkopuolelle koulutuksen tai työpaikan! Isoissakin kunnissa on voitu todeta, että kaikkien yhteisten ponnistusten jälkeen ikäluokasta 1-2 nuorta jää ulkopuolelle työn ja koulutuksen.
Tämä kokonaistarkastelu ja kokonaishuolehtiminen on välttämätöntä toteuttaa myös jatkossa maakuntauudistuksen raameissa. Työ- tai koulutuspaikan saaminen ei sinänsä takaa sitä, etteikö myöhempiä keskeytyksiä tulisi. Mutta nivelvaihe on ehkä pahin riskivaihe.
Myös korkeakouluilla pitäisi olla nyt mahdollisuus huolehtia aikaisempaa paremmin työttömiksi jääneiden korkeakoulutettujen osaamisvajeiden täydentämisestä.
Toinen huoli on järjestöjen toimintamahdollisuuksista kasvupalveluissa. Järjestöistä toki puhutaan enemmän uudistuksen yhteydessä. Järjestöillä on pitkä kokemus ja osaaminen välityömarkkinoista ja kuntouttavasta työtoiminnasta. Nyt niiden tulisi valmistautua toimimaan kasvupalveluissa uudenlaisessa yhteydessä.
Uudistuksessa olisi huolehdittava erityisesti pitkäaikaistyöttömistä mielekkäitä mahdollisuuksia tarjoamalla. Kansliapäälliköt viisaasti toteavat, että pitkäaikaistyöttömyyttä tulisi ehkäistä jo ennakolta. Heidän mukaansa tarvitaan laajaa yhteistyötä. Toivottavasti valinnanvapausmallin tuottajakenttää pirstova toteutus ei toimi päinvastaiseen suuntaan.
doktriini.wordpress.com 