Taannoin julkaistu Järjestöt maakunnan kumppanina ei tuo mitään uutta, mutta kokoaa hyvin keskeiset asiat maakuntien ja järjestöjen yhteistyöstä, tuo konkreettisia malleja ja esimerkkejä ja joissain kohdin viisaasti laajentaa tarkastelun myös koko järjestökenttään.
Kuntamarkkinoiden yhteydessä julkaistiin taannoin opas Järjestöt maakunnan kumppanina. Malleja järjestöystävällisen maakunnan rakentamiseen. Sen kirjoittamistyöhön osallistuivat Suomen Kuntaliiton Asukkaat maakunta- ja sote-uudistuksen keskiöön -projekti, kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunta KANE, SOSTE Suomen sosiaali- ja terveys ry ja Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys ry. Sidosryhmillä oli mahdollisuus kommentoida luonnoksia.
Opas on suunnattu maakuntien, kuntien ja järjestöjen maakuntavalmistelijoille. Tarkoituksena on tarkastella, miten uusissa rakenteissa turvataan kansalaisyhteiskunnan elinvoimaisuus ja järjestöjen osallistumismahdollisuudet.
Vaikka opas ei varsinaisesti luo mitään uutta, sen merkitys on ensinnäkin siinä, että se kokoaa eri lähteistä asioita johdonmukaiseksi kokonaisuudeksi. Toiseksi opas on havainnollinen kerätessään hyviä käytäntöjä eri maakunnista. Kolmanneksi oppaassa kyetään ottamaan koko järjestökenttä ja kansalaisyhteiskunta huomioon erityisesti muutamissa havainnollistavissa kuvioissa sivuilla 18-20.
Oppaan ideologisena lähtökohtana voi pitää kansalaisyhteiskunnan demokratia- ja osallisuusvaikutuksia. Toimiva ja aktiivinen kansalaisyhteiskunta nähdään yhtenä demokratian perusedellytyksistä. Se synnyttää myös sosiaalista osallisuutta. Osallisuus puolestaan edistää monin tavoin ihmisten hyvinvointia ja terveyttä sekä vahvistaa paikallista identiteettiä. Näillä puolestaan on vaikutuksia eriarvoisuuden kokemuksiin ja luottamuksen rakentumiseen. Näillä kaikilla taas katsotaan olevan myönteisiä vaikutuksia yksilön, yhteiskunnan ja kansantalouden kannalta. (S. 7)
Oppaassa tuodaan esille, että hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen lisäksi kunnan, maakunnan ja järjestöjen yhdyspintoja on esimerkiksi tukipalveluissa, oppilashuollossa, työllisyyden hoidossa, kaavoituksessa, rakentamisessa, joukkoliikenteessä, kotouttamisessa, elinvoimatoiminnoissa, asumispalveluissa ja järjestöyhteistyössä. Myös osallisuuden ja johtamisen alueelta löytyy yhteistä, oppaassa (s. 16) todetaan.
Markkinakäsitteissä syytä olla tarkkana
Vaikka Tuija Braxin muutoin hyvän raportin pulmallinen jaotus markkinalähtöiseen ja järjestölähtöiseen heijastuu sisältöihin, raportti kuitenkin aivan oikein puhuu ”markkinaehtoisesta palvelutuotannosta”. Harmillisesti edelleen oppaassa pidetään kiinni siitä, että järjestölähtöistä olisi vain terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen eli hyte-toiminnot. Niinpä järjestölähtöinen palvelutuotanto jätetään oppaan ulkopuolelle.
Järjestölähtöiseksi toiminnaksi tunnustetaan vain veikkausvoittovaroin ja kunta-avustusten turvin ylläpidetty yleishyödyllistä toimintaa – ei sitä järjestölähtöistä palvelutoimintaa, jonka lähtökohtana on jonkun järjestön edustaman ryhmän palvelupuutteet ja jonka ansaintalogiikka on tyystin yleishyödyllistä. Kyllä esimerkiksi päihteiden käyttäjille järjestön perustama hoitoyksikkö on alusta loppuun ”järjestölähtöinen” vaikka se joutuisi toimimaan ”markkinaehtoisesti” markkinoilla!
Opas tiivistää sote-valmistelussa olleet periaatteet, että uudessa maakunnassa järjestöt voivat olla yleishyödyllisiä toimijoita, palveluntuottajia tai molempia, kunhan palvelujen tuottaminen ja yleishyödyllinen toiminta on erotettu selkeästi toisistaan kirjanpidossa, ja että järjestöillä ei ole yhtiöittämisvelvoitetta. Julkisia avustuksia voi saada vain yleishyödylliseen toimintaan.
Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys ry toiminnanjohtaja Elina Pajula nostaa esille sen, että erityisesti sosiaalipalveluissa on kohderyhmiä, joiden palvelujen järjestämisessä järjestöt ovat avainasemassa (s. 26). Kansalaisten ja järjestöjen merkitys palveluiden suunnittelussa otetaan esille monessa kohtaa.
Mutta kovin vähälle huomiolle oppaan kokonaisuudessa siis jäävät yli tuhat palveluita tuottavaa järjestöä, niiden 37 000 työntekijää (roimasti enemmän kuin hyte-työssä olevat), 2000 palveluyksikköä ja 5000 palvelumuotoa!
Olisipa myös suonut sen, että oppaassa olisi jäsenetty, miten luodaan yhdessä maakunnallisia tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan ekosysteemejä. Pohdin taannoin tässä blogissani (28.9.2018) sitä, muodostuuko maakuntiin aito, laaja-alainen soten kehittämisen ekosysteemi? Järjestöillä tulisi olla siinä oma paikkansa, joka nousee niiden edustamien väestöryhmien erityistarpeista.
Järjestöstrategiaa tarvitaan!
Monista konkreettisista oppaan esiin tuomista hyvistä käytännöistä voi nostaa erityisesti maakunnallisen järjestöstrategian luonnin. Kansalaistoimijoiden yhteisessä pitkän tähtäimen suunnitelmassa voidaan kiteyttää maakunnan järjestö- ja vapaaehtoistoimijoiden tulevaisuuden tahtotila ja tavoitteet sekä konkreettiset toimenpiteet yhdessä asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.
Yhteinen strategiatyö tekisi järjestökentän näkyväksi, kokoasi järjestökentän näkemyksiä yhteen ja vahvistaisi eri tahojen yhteistyötä ja toimintaedellytyksiä. Sitä voitaisiin käyttää järjestötyön kehittämisessä ja uusien yhteistyömallien etsimisessä. Se tarjoaisi myös pohjan järjestöjen, maakunnan ja kuntien yhteistyösuunnitelmien ja hyvinvointia edistävien linjausten laadintaan ja niin sillä voisi olla vaikutusta niin kuntien kuin maakuntienkin strategioihin (s. 30).
Keski-Suomen maakuntajohtaja ja muutosjohtaja Tapani Mattila ja Keski-Suomen vaikuttavat järjestöt -hankkeessa työskentelevä muutosagentti Anne Astikainen korostavat oppaassa, että viisas maakunta hyödyntää työssään kansalaisjärjestöjen osaamista ja asiantuntijuutta sekä rakentaa tätä tukevia verkostoja ja kumppanuuksia (s. 33).
Oppaassa on Järjestöystävällinen maakunta -testi, joka testaa kuinka hyvin järjestöystävällisyys toteutuu kussakin maakunnassasi. Testi havainnollistaa hyvin oppaan julkaisijoiden näkemykset yhteistyön välttämättömistä perusasioista.
Jorma Niemelä
doktriini.wordpress.com 