– Teidän on viestittävä toiminnastanne. Ja teidän on ilmaistava, että olette mukana tässä uudistuksessa, viestitti Pirkanmaan muutosjohtaja Jaakko Herrala järjestöille. Pirkanmaan Järjestö 2.0 -hankkeen päätösseminaariin keskiviikkona pidettiin 23.9 Kulttuuritalo Laikussa.
– Taloudelliset mahdollisuudet eivät tule paranemaan, Herrala ennusti. Siihen on varauduttava – ja ennen kaikkea on viestittävä ennaltaehkäisyn merkityksestä. Pirkanmaalla hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on nostettu samalle tasolle perusterveydenhuollon ja sosiaalityön rinnalle.
– Sote-maakunta on järjestöille mahdollisuus, sanoi Pirkanmaan Mr. Sote, mutta harmitteli sitä, että lakiluonnoksessa puhutaan paljon järjestöistä, mutta konkretiaa on vähän.
Rajapintakysymykset ovat tärkeitä maakuntien ja kuntien välisissä keskusteluissa. Ja niissä pohdinnassa tulee olemaan järjestöjen toimintamahdollisuudet.
Jaakko Herralan mukaan järjestöjä kohti suhahtaa nyt kaksi myrkkynuolta. Toinen on veikkausvoittovarojen alenema, jota ei tulla jatkossa täysimääräisesti kompensoimaan.
Toinen myrkkynuoli on lakiesityksen tavoite, että sote-maakunnalla pitäisi olla riittävä oma tuotanto. Jos sitä kategorisesti sovelletaan, saattaisi tulla tilanne, että maakunnan pitäisi ottaa takaisin joitakin nyt vaikka järjestöiltä hankittuja palveluja. Herrala kuitenkin uskoi ja toivoi, että tässä järki voittaisi.
Muutosjohtaja Herrala patisteli järjestöjä yhteistoimintaan vaikkapa Socialan kaltaisten alustapalvelujen ja palveluintegraattoritoimintojen kautta. Tulee huolehtia, että pienetkin järjestöt pääsevät mukaan.
– Tulkaa aktiivisesti mukaan! Teitä tarvitaan! Kutsun edustajanne uudistuksen ohjausryhmään.
– Teidän pitää miettiä tulevat strategianne.
– Lisääkö uudistus järjestöjen toimintaedellytyksiä? Komsii, komsaa, pohti Jaakko Herrala. Mutta se on suuri mahdollisuus!
Järjestöjen ja maakuntien yhteistyö
– Järjestöjen haasteena on nyt avata, palvelumuotoilla ja tuotteistaa toimintansa sisältöjä juuri niin kuin Järjestö 2.0-hankkeessa täällä Pirkanmaalla on pyritty tekemään, sanoi toinen luennoitsija Jorma Niemelä.
Järjestöjen ja niiden palveluiden on osoitettava vaikuttavuutensa, laatunsa ja kustannustehokkuutensa siten, että kansalaisten osallisuuden ja toimijuuden merkitys tulee kaikille ymmärrettäväksi.
Niemelän mukaan kansalaisten tarpeiden moninaisuus ja maakuntien erilaiset painotukset on otettava entistä tarkemmin huomioon järjestöissä.
Järjestöjen on tärkeää kehittää osallisuusperustaisia (esimerkkeinä vertaisryhmä, päiväkeskustoiminta), ohjelmaperustaisia (esimerkkeinä sydänsairauksien tai syrjäytymisen systemaattinen ehkäisy) ja palveluperustaisia (esimerkkeinä ensi- ja turvakoti, hoivayksikkö) toimintojaan – kutakin niille ominaisin perustein.
Oleellista on, että järjestöt ovat mukana palveluohjauksessa. Sen ei tule olla vain erillistä toimintaa, vaan koko järjestelmän ja tietojärjestelmien tulee olla palveluohjaavia. Järjestöjen digitaaliset järjestelmät tulee olla ajan tasalla.
Niemelän mukaan järjestöillä on tiettyjen erityisryhmien osalta aivan erityistä osaamista voimannuttavasta palveluohjauksesta ja yksilökohtaisesta palveluohjauksesta eli case managementistä.
– Monissa maakunnissa on luotu järjestöneuvottelukuntia järjestöjen ja maakunnan yhteistyön foorumeiksi. Nämä ovat tärkeitä, Jorma Niemelä korosti.
Hänen mukaansa on vain vältettävä sitä, että fokus ei ole ensisijaisesti siinä, miten järjestöt pärjäävät vaan siinä, miten kansalaiset pärjäävät.
– Olenkin ehdottanut yhteistyöelimen nimeksi osallisuus- ja hyvinvointineuvottelukuntaa. Sen työn perustana olisivat esimerkiksi huonovointisuusindikaattorit ja järjestöjen keräämä tieto niin sanotuista heikoista signaaleista.
– Mitä paremmin yhteisvoimin kyetään vastaamaan erilaisten ryhmien osallisuuden ja palveluiden tarpeeseen, sitä paremmin myös näitä ryhmiä edustavat järjestöt voivat. Järjestöjen on aina huolehdittava siitä, että ne eivät ole osa ongelmaa vaan että ne ovat osa ratkaisua, Niemelä sanoi.
doktriini.wordpress.com 